Uraanikaivos

Uraanikaivos on alue, jossa kallioperästä louhitaan uraanipitoisia mineraaleja niiden hyödyntämistä varten, pääasiassa ydinpolttoaineen ja viime kädessä ydinenergian tuotannossa. Historiallisesti uraanin kysyntään vaikutti merkittävästi myös ydinaseiden valmistus. Nykyisin maailman ydinasearsenaalien kokonaismäärä on kuitenkin ydinaseriisunnan seurauksena pienenevä, joten ne eivät enää synnytä uraanin nettokysyntää. Puretut ydinaseet toimivat nykyisin myös ydinpolttoaineen lähteenä.^[1]

Uraanikaivostoiminta on varsin uutta, sillä ensimmäinen varsinainen uraanikaivos aloitti toimintansa vuonna 1843^[2]. Toisen maailmansodan jälkeen toiminta on laajentunut nopeasti^lähde?. Nykyisin suurin tuottajamaa on Kazakstan, joka tuottaa melkein puolet maailman uraanista^[3]. Muita merkittäviä tuottajia ovat Namibia, Kanada, Australia, Uzbekistan ja Venäjä^[3].

Uraanikaivokset voivat olla niin tunnelikaivoksia kuin avolouhoksiakin. Nykyään käytetään myös paikallaan liuottamista eli ISL-menetelmää, jossa perinteinen kaivostoiminta voidaan välttää kokonaan. Suurin osa maailman uraanikaivoksista on kokonaan maanalaisia kaivoksia. Uraani on myös varsin tavallinen sivutuote monissa metalli- ja fosfaattikaivoksissa.

Ympäristönsuojelu uraanikaivoksissa muistuttaa paljolti muita metallikaivoksia, sillä käytetyt kaivumenetelmät ja niistä seuraavat ympäristövaikutukset ovat pääosin samoja. Uraanikaivoksissa käsitellään kuitenkin kivilajeja, jotka sisältävät monesti keskimääräistä enemmän radioaktiivisia aineita, joten toiminnassa täytyy huolehtia säteilyturvallisuudesta sekä työsuojelun että ympäristönsuojelun osalta.^[4]

1. ↑ Schwartz, S.: Atomic Audit. Luku 5. Brookings Institution Press, Washington D.C., USA, 1998, ISBN 0-8157-7773-6.
2. ↑ Veselovsky, F. et al.: History of the Jáchymov (Joachimsthal) ore district. Journal of the Czech Geological Society, 42/4, s. 127-132, Praha, 1997, ISSN 1802-6222.
3. ↑ ^{a b} Uranium Production | Uranium Output - World Nuclear Association www.world-nuclear.org. Viitattu 27.11.2022.
4. ↑ Hore-Lacy, I.: Uranium Mining, Processing and Enrichment. Encyclopedia of Energy, Vol. 6, s. 317-324. Boston University, Boston, USA, 2004, ISBN 0-12-176480-X.